Äiti ja iskä erosivat aikoja sitten. Olin varmaan kaksi tai alle. En ole koskaan nähnyt sitä eroa kovin surullisena, sillä muistan kun olin pieni, iskän soitelleen humalassa äitille saaden äitin aina itkemään.  Se on yksi niitä asioita, jotka muistan luultavasti aina.

Pienenä mä pidin paljon iskästä. Uskon, että se johtui siitä, että en tajunnut asioiden oikeaa laitaa vielä silloin.  Me käytiin veljen kanssa melkein joka viikonloppu iskällä, ja nyt myöhemmin olen ihmetellyt sitä, miten se pärjäsi aina kun olimme siellä ilman alkoholia. No ei se kovin kauaa jaksanutkaan, sillä sitten muutti. Me ruvettiin käymään siellä paljon harvemmin. Jonkin aikaa sen muuton jälkeen se tapasi sen nykyisen tyttöystävän. Se ei ollut mikään alkoholisti, ja se ,että se on vieläkin iskän kanssa hämmästyttää mua joka kerta kun käyn iskällä. 

Uuden tyttöystävän myötä sain sitten "siskopuolen" ja "velipuolen". Olen aina pitänyt   " siskopuoltani"  yhtenä tärkeimmistä henkilöistä mun elämässä.

Siinä menikin sitten monta vuotta ilman yhtäkään havaintoa iskän juomisesta. Iskälle tultaessa vietin aina kaiken aikani "siskopuoleni" kanssa. En huomioinut iskääni niinkään paljoa, mutta sen sijaan vietin hauskaa aikaa leikkien.

8- vuotiaana minä ja veljeni lähdimme iskän ja hänen tyttöystävänsä ja tietysti sisko- ja velipuoleni kanssa lomalle. Lähdimme viikoksi etelään joululomalla.  Siellä mulle sitten valkeni pikku hiljaa millainen iskä oikeasti oli. Äiti on aina kertonut iskän juomisesta, mutta en ollut pienenä halunnut uskoa sitä. Nähtyäni etelässä viikon iskän käyttäytymistä, aloin uskoa äitin tarinoita. Huomasin, miten halveksin oikeasti isääni hänen juomisensa takia ja huomasin samalla, miten hänen tyttöystävänsä halveksi myös hänen juomistaan. Sen loman jälkeen olen vain koko ajan kasvattanut vihaani hänen juomistaan kohtaan. Se loma aukaisi silmäni.